Helga
x-rotuinen
s. 18.7.2002
steriloitu narttu
Helga 9 vuotta
Helga tuli meille laihana ja takkuisena kodinvaihtajana uudenvuodenvaihteessa 2003-2004. Ystäväni, joka työskenteli vaikeasti käsiteltävien huostaanotettujen nuorten laitoksessa, kertoi minulle koirasta, jolle erään laitoksessa asuvan nuoren äiti etsi kotia. Rodultaan koira olisi tiibetinterrieri, jollaista olin jo vähän aiemmin itselleni katsellut seurallisen ja mukavan luonteen, söpön ulkonäön ja tiibetiläisen mystiikan viehättämänä.
Helgan ensi kertaa tavattuani olin ihmeissäni; voiko noin suloista koiraa olla olemassa? Helgan turkki oli kovin huopaantunut ja kynnet olivat olleet mahdollisesti koko sen elämän ajan leikkaamatta, mutta sydän oli puhdasta kultaa. Helga käveli kynnyksen yli suoraan sieluuni. Vaikka Helgan piti tulla ensin vain parin viikon kokeilujaksolle, en olisi siitä enää luopunut. Huopaantunut turkki ajeltiin hevosten ajeluun tarkoitetulla lainatrimmerillä kokonaan pois. Eläinliikkeestä hankin karstan, kamman, harjan, sampoon, laadukasta koiranruokaa ja paljon puruluita. Ruokaa Helga ensialkuun vieroksui, mikään ei tuntunut maistuvan. Tähän löytyi muutaman viikon päästä selitys, kun ensimmäinen suolistotulehdus ilmoitti itsestään. Helga oli siis erittäin herkkävatsainen.
Työtä oli paljon, mutta koimme pärjäävämme. Lääkärissä käytiin ensialkuun enemmän, erityisesti suoliston, vaikeahkon liikkumisen ja myöhemmin myös kasvaimen takia. Helgalle löytyi kuitenkin sopiva ruokavalio, joka sai vatsan tasapainottumaan ja ruuan jälleen maistumaan. Hampaat putsattiin, kasvain poistettiin ja samalla neiti steriloitiin ja lonkat ja selkä kuvattiin. Parin vuoden päästä meillä oli terve ja iloinen seurakoira!
Helga 4 vuotta Hu-Pu:n agilitytreeneissä
Helga on saapumisestaan lähtien ollut korvaamaton ystävä kaikissa tilanteissa. Se on auttanut minua kasvattamaan Seran pennusta aikuiseksi ja nyt vanhalla iällä se leikittää Zetaa ja pitää sille kuria. Helga on myös näyttänyt, mikä seurakoiran tehtävä on. Suerakoirakin voi olla omalla tavallaan tärkeä ja toimia ihmisen hyväksi.
Helga on edelleen 10-vuotiaana hyvin pentumainen käytökseltään. Se leikittää vuoden vanhaa Zetaa, saa hepulikohtauksia ulkoillessamme ja rakastaa rapsutuksia. Parempaa ystävää saa hakea. Helgassa tuskin on tiibetinterrieriä nimeksikään, mutta pitkään vallinneen rotukäsityksen myötä olen tutustunut myös tiibetinterrierereihin jaehkä joskus meillä viipottaa yksi tiibettiläinenkin joukon jatkon. Uutta Helgaa emme tule koskaan löytämään, emmekä sellaista yritä edes etsiä. Toista samanlaista ei voi koskaan saada.
Helgan vanhemmat Arttu ja Kerttu
