[KoiraNet]
Eli Myssy, Mytiäinen ja riiviöhetkillä Raivo Rosna, Gozilla.
Myssy tuli meille oli aika lailla sattumien summana. Yksin jäänyt koiravanhus tarvitsi kaverin. Haaveena oli pieni lagottonarttu, mutta kotia asustaa pitkäjalkainen uros. Terhin sanoin: ”Et saa koiraa, millaiset haluat, vaan sellaisen, kun tarvitset.” Ja vaikka alkuun katseltiin Myssyn kanssa toisia vähän sillä silmällä, että tykätäänkö edes toisistamme, niin nykyään olemme tiivis parivaljakko.
Hain itselleni harrastuskaveria kaikkeen mahdolliseen ja tuntuu, että sellaisen sain. Ollaan harrastettu systemaattisesti tokoa ja aloiteltu agilityä. Peltojälkeä on tampattu ja noin 1-vuotiaana Myssy löysi Terhin ja Zetan alkuopastuksella luonnontryffelin aivan itse! Nenähommia on jatkettu nose workissa, missä koira on osoittanut lahjansa nenän käyttäjänä. Lisäksi vetovaljaita on testattu hiihtämisessä. Niin, ja ensimmäiset näyttelyt on käyty.
Haussa oli energinen koira kaikkeen mahdolliseen ja sen sain. Välillä ehkä liiankin kanssa. Koira on todella vilkas, kuten moni kouluttaja on sanonut. Silti sen keskittymiskyky tekemiseen on yllättävä. Kun tehdään töitä, niin niitä tehdään. Silloin häiriötkään ei juuri haittaa. Lisäksi Myssy pystyy ottamaan yllättävän paljon uutta asiaa vastaan kerralla.
Rauhoittumista pitää harjoitella todennäköisesti vielä vuosia. Kotona se onnistuu, mutta vahtiominaisuus säilyy. Oudot äänet ja ikkunasta seuraillessa epäilyttävät ohikulkijat (eli lähes kaikki) pitää ilmoittaa. Hihnassa vastaantulevat lajitoverit saavat myös haukkutervehdykset, eniten innostumisen takia. Haukkumisen lisäksi äänimaailma on suhteellisen laaja erilaisista naukumisesta tai kiljumisesta moninaisiin haukkuääniin. Väsyneenä äänen käyttö lisääntyy. Näistä seikoista huolimatta töitä tehdään ääneti.
Luonteeltaan Myssy on utelias ja rohkea. Se menee joka paikkaan ja mahdollinen säikähtäminen on lyhyt. Nose workissa tunkeutuu ahtaisiinkin paikkoihin eikä välitä erilaisista alustoista. Jännittävimpiä asioita ylipäänsä tuntuu olevan ojien ylitykset kapeilla silloilla tms. Mutta ylityksen jälkeen koira on selkeästi onnellinen omasta suorituksesta ja riehaantuu hetkeksi. Paukkuarkuutta ei ole eikä läheltä menevät isot rekat tai junat hetkauta. Suurin yllätys itselleni on ollut luonteen tiukkuus: periksi ei helpolla anneta, eikä omistajan edessä nöyristellä. Myssy nauttii juoksemisesta. Parasta on, jos koirakaveri jahtaa. Koirasta oikein näkee, kun kuvittelee ehtivänsä esim. belgianpaimenkoiran edestä, kun vaan pistää vielä pykälän kovemmin jalkaa toisen eteen. Niin nopea se ei sentään ole. Mutta nopea kuitenkin. Nopeus ja nenän tehokas toiminta metsässä onkin aiheuttanut sen, että metsälenkit mennään lähes poikkeuksetta pitkässä liinassa.
Kokonaisuudessaan Myssy on iloinen hännän heiluttaja ja menossa mukana koko ajan. Se on selkeästi yhden ihmisen koira, vaikkei ole epäluuloinen vieraita kohtaan. Olen onnellinen tästä virtapakkauksesta ja toivon meidän yhteistyön kantavan hedelmää kisakentille asti. Koirasta se ei ole kiinni. 😉
-Satu Lipsanen
