[KoiraNet]
Tämä parivuotias kodinvaihtaja asettui luokseni elokuussa 2017. Venla oli osuva nimi; torppani nimi kun on Impivaara, mutta neidin humoristisen kokonaiskuvan myötä Venla taipui hyvin pian Veksiksi. Venla, Veksi, Naukkis Kumpulainen on pitänyt huolen, ettei ole mennyt päivääkään, ettei minua olisi hauskuutettu ja ilahdutettu jollain hoopolla ääntelyllä, ilmeikkyydellä, toikkaroinnilla tai tempuilla. Veksi on ensimmäinen koirani ja Terhiltä olen saanut korvaamattoman määrän tukea ja neuvoja yhteiseloon Veksin kanssa.
Työskentelen kotoa käsin, joten minulla on tarjota runsaasti aikaa ja läsnäoloa. Veksi ei paljoa piittaa muiden koirien seurasta, -paria ihastusta lukuunottamatta vetäytyy mieluummin omiin touhuihin. Samoin ihmisten kanssa; tervetuliais-seremonian jälkeen ottaa oman tilansa. Läheisyyttä ja rapsuttelua vastaanottaa hyvin valikoidusti, -toki jos mieluista makupalaa on lähistöllä, huomionsa on taattu. Yleensä itsekseen hakeutuu vaivihkaa nojailemaan ja käpertyy kerälle viereen, mutta ei ole alati kinumassa huomiota. Miespuolisten on haasteellista selvitä kohtaamisesta ilman lukuisia märkiä pusuja.
Veksi on hyvin kiltti, mitään tuhoja ei ole kotona tapahtunut, ei ruokavarkauksia tai muita tihutöitä. Kynnet saa leikata ja korvat tutkia suht rauhassa, kunhan namusia on sopivin väliajoin kirsun ulottuvilla. Erittäin innokas ja ja nopeasti oppivainen; hauskoilla ja hyödyllisilläkin tempuilla huvitellaan keskenämme ja tuttavien iloksi. Bussissa ja junassa matkustelu sujuu hyvin, kunhan saa istua penkillä ikkunapaikalla ja pitkästymisen estämiseksi on syytä olla jotain jäystettävää tarjolla. Auton kyydissä Veksi viihtyy hienosti täysin ongelmitta, ainoastaan saattaa satunnaisesti kommentoida, jos ikkunasta näkyy jotain mielenkiintoista.
Periksiantamattomuus ja energisyys menee liian pitkälle vesistöjen äärellä, Onnidogin VEPE-harjoituksessa tämä kaksikko ohjattiin ensin kauas rantaviivasta ja hetkeä myöhemmin suosiolla autoon rauhoittumaan. Viikonloppu Saimaan rannalla mökkeillen; Veksi mökkeili lähinnä ujeltaen verhot kiinni aitassa ja pystyi ottamaan rauhallisemmin vasta illan pimennyttyä. Mikään määrä uintia ja kahlausta ei tunnu riittävän. Vieroitusoireet alkavat välittömästi, eivätkä taltu edes parhailla herkuilla tai muulla sirkustelulla. Lisäksi kaikki heittelyhommat (kepit, pallot, kävyt) saavat tämän kikkuran ylikierroksille, olemuksensa on kuin huumattu kiljuva tärisevä ohjus. Nämä harrastukset laitettu toistaiseksi sovinnolla naftaliiniin. Alkukankeuden jälkeen olen saanut itsevarmuutta ja luottamusta Veksin kanssa lenkkeilyyn, olemme harjoitelleet taitoja, joiden avulla yhteinen ulkoilu olisi mahdollisimman mukavaa molemmille. Vapaana kirmailu on mieluista; luoksetulossa koin tähtihetkiä, kun ohitsemme pomppiva rusakkokaan ei saanut Veksiä pauloihinsa, vaan kuuliaisesti tuli käskystä vierelleni.
Suunnitellusta steriloinnista Veksi toipui nopeasti, mutta liekö uusi miehinen nimensä enne, sillä käytös muuttui tömerämmäksi tiheään merkkailijaksi, joka vielä aloittanut suureleisesti nelivedolla kuopsuttamisen.
Olemme tuttu lenkkikaksikko Salpausselän metsissä, peruskoirakoulussa harjoiteltu kärsivällisyyttä ja kohtaamisia, tehty nose workkia ja kokeiltu koiratanssia. Avoimin mielin kaikille uusille aktiviteeteille, jatkossa on tarkoitus perehtyä paremmin sienestyksen saloihin ja olisi hienoa saada rakennettua hieman pidättyväisempää suhdetta vesistöihin.
Yhteiselo on mennyt perusasioita opetellessa ja molemminpuolista luottamusta rakentaessa, leppoisaa rauhallista arkea elellen.
– Lilli Holmberg
