[KoiraNet]
Minulla on aina ollut unelmana omasta, pienestä kirjavasta lagotosta. No, pientä ei saatu, mutta kirjava kyllä: Ihan oman kinuskikorvan, Hemulin, maailman monimman koiran. Meidän Pökelöpoikamme, joka tunnetaan myös nimillä Hemuloosi, Hemulimees, Hoomies, Pitkäkoipitenho, Masi pallopää, mutta ennenkaikkea hellittelynimillä Hemppa ja Pögerts. Tai 2-v taaperon mukaan myös ”HemppaPois”- nimellä.
Hemuli oli pentueensa humoristi. Utelias, reipas, aina vähän pihalla. Nukkui kun muut touhusivat ja söi kun muut nukkuivat. Pois pentukodista muuttoon Hemuli suhtautui tyylilleen myöhemminkin tyypillisen mutkattomasti. Tultiin, syötiin, touhuttiin ja nukuttiin. Syötiin yhdet jalkalistat, Antin Crocsit ja kaikkien ruoka-ajan jälkeen lähellä liikkuvien nilkat. Käytiin ensimmäisillä lenkeillä ja ajeltiin pitkin Pirkanmaata autolla. Hemuli oli varsin vilkas pentu, ja suurin haaste ja työ olikin rauhoittumisen ja huomiotta olemisen opettelu. Pienelle pojalle oli vaikeaa olla tekemättä mitään aktiivista, varsinkaan ihmisen kanssa, joiden perään oltiin kovasti. Pentuaidat tulivat ensimmäisinä kuukausina tarpeeseen, ja tulipa todistettua sekin, kun isäntä aitaa itsensä aitojen sisäpuolella saadakseen edes hetken rauhaa.
Hemuli oli alusta alkaen erittäin hyvä oppimaan. Hemulilla on korkea työmotivaatio ja kova miellyttämisenhalu, joten poika oli (ja on yhä) aina rinta rottingilla lähdössä niin pentukursseille, rally-tokoon kuin koirauimaalan energiaa purkamaan. Agilityn alkeiskurssillakin Antin mieleen jäi, kuinka opettaja kehoitti osallistujia varovasti tutustumaan kartioihin, jotka voivat pentuja jännittää. No, hemulin tapa hoitaa asia oli hyökätä kartioiden päälle ja painia… Eipä tarvinnut paljoa pojan kanssa himmailla!
Olemme harrastaneet Hemulin kanssa pennusta asti Rally-tokoa, mikä on ollut Hemulille mieluisa laji. Hemppa on koirana jonkin verran kärsimätön ja turhautuu odotteluun nopeasti, minkä vuoksi rallyn nopeatempoinen ja vaihteleva tekeminen on ollut nopealle pojalle omiaan. Hemuli motivoituu helposti tekemiseen, sekä palkkautuu hyvin niin ruualla, kuin leikillä tai kehuilla. Hemulilla on varsin korkea työskentelyvire ja suurin työskentelykohde onkin ollut rauhan saaminen tekemiseen – leikkipalkka varsinkin tuntuu nostattavan hemulin kierrokset helposti korkeuksiinsa. Tehtävissä ja radalla poika on kyllä omillaan, näkee kuinka joka solullaan Hemuli nauttii skarppina yhdessä tekemisestä ja kysyy vain koko ajan: ”Mitä sitten, mitä seuravaaksi?!”. Vuoron odottaminen on meille vaikeaa, mutta senkin kanssa tehdään töitä.
Hemuli on kohtuullisen hiljainen koira, joka ei hauku kuin muutamissa erityistilanteissa (joskus pihaan tulijat ja turhautuminen). Sen sijaan hän juttelee innokkaasti ja laajalla vikinä-ulina-mölinä ääniskaalalla kotona, etenkin halutessaan jotakin. Eleissään Hemuli on varsin vähäeleinen, mutta osaa tarvittaessa myös alleviivata asioita ihmisille, kun toiset eivät tahdo tajuta. Muiden koirien kanssa Hemuli on sosiaalisesti osaava ja pentujen kanssa leikkisä. Tyttökoirat ovat kovasti mieleen, mutta tilaa osataan myös antaa kohteliaasti, jos käsilaukku lentäisi päin näköä. Muiden urosten kanssa tullaan juttuun ja annetaan tarvittaessa tilaa, mutta hyvin dominoivista, omaan tilaan röyhkeästi tulevista uroksista Hemuli ei hirveästi perusta ja näitä kohteliaasti väistää, vaikka pitääkin puolensa tarpeen vaatiessa.
Hemuli on avoin ja iloinen koira, joka pitää kaikista ja kaikesta ja haluaa osallistua arjessa kaikkeen. Mitä vain tehdään, Hemuli on varjona kantapäillä. Vieraat saavat ovella kokovartalotaklauksen ja pusut Hemulilta, minkä jälkeen parkkeerataan varpaiden päälle istumaan: ”Rapsuta tästä, ole hyvä”. Sylikoira hemuli ei kuitenkaan yleensä ole, sohvalla vieressä saattaa satunnaisesti käydä. Muutenkin hemuli on varsin herkkä lämmölle ja on onnellisimmillaan pakkasella ja viileinä syyspäivinä.
Hemuli lähtee lenkille tai leikkimään kenen vaan kanssa ja on ollut ilo huomata perheenlisäyksen myötä, kuinka hyvin Hemppa pärjää lasten kanssa. Isot lapset ovat mahtavaa leikkiseuraa ja pienemmät taaperot kuten omamme, ovat rauhallisemman tuttavuuden kamuja. Tyttäremme Malla 2-v. saa käsitellä ja vetää karvoista, eikä hemuli koskaan sano takaisin, vaikka syytä olisi. Hyvin on kyllä poika myös oppinut vaihtamaan paikkaa tai poistumaan paikalta, kun taapero lähestyy tietyllä energialla tai käsittely äityy liian rajuksi, mutta silloinkin Hemuli ratkaisee tilanteen vain poistumalla paikalta, mikä on helpottanut arkea kovasti.
Resurssia hemuli ei suojele lainkaan, oli sitten kyse ihmisestä, lelusta tai ruuasta. Epätarkoituksenmukaisesti on tyttäremme vienyt kirjaimellisesti hemulilta useamman kerran ruuat suusta tai naaman edestä, eikä siihenkään sanota muuta kuin huokaista ja mennä etsimään muuta tekemistä. Myös hoitotoimenpiteet onnistuvat kaikki arjessa ilman isompaa ihmettelyä ja Hemuli on ollut ikänsä täysin terve, mikä on ollut meille iso ilon aihe.
Hemulin kanssa voi tehdä mitä vain. Hemuli on unelmien automatkustaja, hiljainen ja tyytyväinen. Mökkireissut, kaupassakäynnit ja hoitokeikat kavereilla onnistuvat kaikki sen suuremmitta ongelmitta. Näyttelyt, Rallyn möllikisat, eläinlääkärit sun muut otetaan vastan ilman isompia hötkyilyitä – pikemminkin hemuli on vain innoissaan kun hänen kanssaan tehdään: ”kivaa, tehdään lisää!”. Hemuli on utelias ja rohkea, ja jos jokin asia säikäyttää, ravistetaan tilanne turkista pois ja elämää jatketaan entisellään.
Onnellisimmillaan ja omimmillaan Hemuli on vapaana mökillä, omassa saaressa. Hemuli on itsenäinen, mutta ei kuitenkaan lähde oikeasti kauas omistaan. Irtoaa läheltä kyllä, mutta aina palaa. Se riemu, kun toinen juoksee, riehuu, ui ja tonkii pitkin metsää ja kallioita – Hemuli elää täysillä! Meidän elämänhumalainen, maailman paras Hemppa!
– Ella Ruikka
