[KoiraNet]
Come Se -kennelnimi on oikeastaan pieni sanaleikki, jossa italiankielinen fraasi ”aivan kuin, ikään kuin” voisi olla myös englanninkielinen koirankutsu, sillä ensimmäinen lagottomme Sera sai harrastuksissa lyhennetyn kutsumanimen Se, jota oli helppo käyttää nopeissa tilanteissa. Sera saa nyt kunnian aloittaa artikkelisarjan, jonka tavoitteena on yksi kerrallaan esitellä kaikki koiramme ja kasvattimme.
Sera syntyi Porvoossa maaliskuussa 2006, kasvattajansa Teren hellässä huomassa, ja muutti kahdeksanviikkoisena luokseni Kuopioon. Se oli upea koira, ystävä, harrastuskaveri ja perheenjäsen, jonka kanssa nopeita tilanteita todella riitti. Harrastimme matkamme varrella tokoa, vähän agilityn alkeita, hakua, raunioita, pikkuisen jälkeäkin. Näyttelyissäkin pärjäsimme mukavasti ja muotovalionarvo saavutettiin melko vähällä vaivalla. Tuntui, että tämä koira pystyisi kaikkeen.
Tokoilumme oli iloista ja hömpsöttävän näköistä, mutta kuitenkin teknisesti riittävän tarkkaa, että tuloksiakin saatiin TK1 ja TK2 verran, enempää ei sitten yritettykään. Ainoa kakkostulos tuli ensimmäisestä kokeesta, jossa nollasimme yhden liikkeen nuoruudenintoa puhkuvan Seran lähdettyä ohi kulkevan hevosen tuoksun ja kavionkopseen perään. Kun hevonen oli selvitetty, palasi Sera luokseni, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jostain syystä saimme jatkaa koetta nauravien toimitsijoiden keskellä ja jäimme lopulta ykkösestä vain kuuden pisteen päähän.
Tarkoituksenamme oli käyttäytymiskokeen kautta lähteä raunio- ja hakukokeisiin, ja vuosia niihin ahkerasti treenasimmekin, mutta Seran alttius pyssynlaukauksille sotki Palveluskoiraliiton alaiset koesuunnitelmat. Niinpä siirryimme Pelastuskoiraliiton alaisuuteen, jossa haun peruskokeet saatiin tehtyä helponlaisesti. Sera johdatteli minut monenlaisiin harrastusporukoihin oppia saamaan. Meillä oli Seran kanssa aina kivaa, minne menimmekään. Häntä heiluen se vispasi tervehtimään niin tutut kuin tuntemattomat. Moottoria ja intoa tekemiseen sillä oli niin mukavasti, että palkitseminen oli harjoituksissa lähes sivuseikka.
Kävimme Seran kanssa sekä MH-luonnekuvauksen että Kennelliiton luonnetestin. Molemmat se suoritti tyylilleen ominaisesti häntä heiluen.
Seran matka päättyi 7,5 vuoden ikäisenä äkillisesti alkaneiden erittäin voimakkaiden kipuoireiden takia. Ruumiinavauksessa kivun syyksi paljastui suolistossa oleva vierasesine, joka oli saanut osan suolta kuolioon, ja tästä aiheutunut vatsakalvontulehdus (peritoniitti) oli johtanut verenmyrkytykseen (sepsis) ja sisäelinvaurioihin. Eutanasia oli jälkikäteen ajateltuna ainoa vaihtoehto, sillä sen pelastamiseksi ei olisi ollut enää mitään tehtävissä. Seralla oli pennusta pitäen taipumusta tavaroiden, etenkin tekstiilien syömiseen. Tämä viimeiseksi jäänyt suolitukos oli sen kolmas, kaksi aiempaa operoitiin onnistuneesti.
Suru, jonka Seran kuolema aiheutti, oli lähes sietämätön. Koira on parhaimmillaan niin tärkeä asia ihmisen elämässä, että ilman sitä on vaikea hengittää. Kymmenen päivää Seran lähdön jälkeen syntyivät Beekkoset, ja näistä yksi sai kunnian ottaa palan Seran nimestä kantaakseen: Come Se Brezza Serale, Aivan Kuin Iltatuuli.
Sera opetti minulle koiranomistajana paljon. Suurin oppi oli se, että koira kannattaa viedä harrastusten pariin jo pentuna, kuitenkin vielä kaikkea fyysistä kuormitusta vältellen. Hyvä suhde löytyy parhaiten, kun yhdessä ratkotaan tehtäviä, sopivan hauskoilla menetelmillä, mutta myös riittävän kurinalaisesti. Koiran ja ohjaajan välinen luottamus ja ymmärrys saavutetaan vasta vuosien kuluessa, joten malttia tarvitaan. Aivan kaikista asioista pystyy tekemään koiran silmissä kivaa. Ja toisaalta, vaikka joku toivottu laji ei esimerkiksi fyysisistä rajoitteista johtuen onnistu, on maailma pullollaan muita harrastuksia, joita oman koiran kanssa pystyy harrastamaan.
Ei se elämän pituus, vaan jokaisesta päivästä löytyvä riemu.
Sera ei koskaan saanut pentuja Come Se- kennelnimelle, mutta sillä on kuitenkin suuri vaikutus kasvatustyöhömme.
